By Eija Ranta. Originally published by the KIOS Foundation on 28 February 2025. Note: The blog post was changed to its original Finnish language on 30 March due to issues with translation.
Presidentti Donald Trumpin päätös jäädyttää Yhdysvaltain kehitysyhteistyöviraston (USAID) toiminta oli shokeeraava. Jo Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella kävi selväksi, ettei hän usko kehitysyhteistyön kaltaiseen pehmeään valtaan, jossa rakennetaan kumppanuuksia, vahvistetaan instituutioita ja tehdään yhteistyötä yhteisten arvojen, kuten demokratian ja ihmisoikeuksien, puolesta. Trumpin politiikan ytimessä tuntui jo silloin olevan uhoaminen, uhkakuvat ja voima.
Silti USAIDin alasajon mittakaava ja massiiviset henkilökunnan lomautukset ja irtisanomiset yllättivät. Lisäksi retoriikka, jolla Trump kutsui USAIDin johtoa radikaaleiksi hulluiksi ja hallinnon tehostamisoperaatiota johtava Elon Musk USAIDia rikolliseksi organisaatioksi, oli pöyristyttävyydessään ennenkuulumatonta.
Yhdysvaltain oman demokratian näkökulmasta ei vaikuta hyvältä, että ulkoministeri Marco Rubio julistautui USAIDin väliaikaiseksi johtajaksi. Kongressin demokraattisen päätöksenteon alaisena toimineen viraston siirto ulkoministeriön poliittiseen ohjaukseen on asia, josta Yhdysvalloissa on aika ajoin kiistelty, mutta se on aina onnistuttu estämään. Nyt Trumpin tammikuussa antamassa kehitysyhteistyötä koskevassa toimeenpanomääräyksessä julistetaan, että kaiken kehitysyhteistyön tulee olla saumattomasti linjassa presidentin omien prioriteettien kanssa.
Tällaisia tekoja olemme tottuneet näkemään autoritäärisiltä johtajilta.
Yhdysvaltain demokratiatuen ristiriitaisuudet
Yhdysvallat on ollut kuuluisa demokratiatuestaan maailmalla – niin hyvässä kuin pahassa. Yhdysvallat on aina halunnut profiloitua demokratian lippulaivaksi, ja sen tuki toisinajattelijoille, ihmisoikeuspuolustajille, vapaalle medialle ja monipuoluejärjestelmälle kautta maailman on ollut merkittävää. Esimerkiksi Samuel P. Huntington esittää kolmannen aallon demokratisoitumista esittelevässä kirjassaan (1991) Yhdysvaltojen demokratiatuen toimineen yhtenä monista sysäyksistä kohti monipuoluejärjestelmiä.
Samaan aikaan Yhdysvalloilla on useita historiallisia esimerkkejä karkeista demokratian vastaisista toimista. Kylmän sodan aikana se tuki avokätisesti esimerkiksi Latinalaisen Amerikan julmia sotilasdiktatuureja. Kommunismin vastaisen taistelun nimissä kansanvaltaisia liikkeitä tukahdutettiin ja opiskelijoita ja aktivisteja vangittiin, kidutettiin ja murhattiin. George W. Bushin aikana USAIDin toiminta paisui valtavasti 9/11 terroristi-iskujen jälkimainingeissa, jolloin terrorismin vastainen sota laajeni etenkin Lähi-Itään.
Ympäri globaalia etelää suhtautuminen Yhdysvaltojen kehitysyhteistyöhön onkin kautta historian ollut ristiriitaista. Moni globaalin etelän hallitsija ja tutkija on syyttänyt Yhdysvaltoja – ja USAIDiäkin – imperialismista, eli puuttumisesta maiden sisäisiin asioihin.
Olemme Suomessakin tottuneet siihen, että kukin kehitysyhteistyöministeri on halunnut laittaa oman leimansa siihen, millaista kehitysyhteistyötä Suomi tekee. Koska Yhdysvallat on talouden ja sotilasvoiman suurvalta, sen kehitysyhteistyön mittakaava ja kehitysyhteistyöhön liittyvät poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset odotukset ovat kuitenkin aina olleet huomattavasti kärkevämpiä kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Vuosien mittaan Yhdysvaltain politiikassa on vaihdellut valtavasti se, kuinka paljon kehitysyhteistyön kautta on ajettu Yhdysvaltain omia etuja ja miten sitä on tehty.
Tasa-arvo ongelmana
Viime vuosikymmenten aikana USAID panosti voimakkaasti kansalaisyhteiskunnan tukemiseen juurikin vanhoja virheitään kompensoidakseen. Moninaisuusohjelmat, tasa-arvo ja inkluusio sekä avun lokalisaatio nousivat toiminnan keskiöön muutamia vuosia sitten. Tavoitteena oli, että vuoden 2025 aikana 25 prosenttia rahoituksesta menisi suoraan paikallisille kumppaneille ja että vuonna 2030 jo 50 prosenttia hankkeista olisi paikallisten instituutioiden ja yhteisöjen itsensä johtamia.
Koska Trumpin kristilliset oikeistokonservatiivit ja äärioikeisto ovat vastustaneet ”sukupuoli-ideologiaa” ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa sekä maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen asemaa, on USAIDin uusi lähestymistapa ollut varmaankin yksi niistä syistä, miksi kehitysyhteistyö tarttui MAGA-koneiston hampaisiin.
Toki Trumpin joukkioiden retoriikasta löytää myös viitteitä siitä, että kehitysyhteistyöhön ei haluta satsata siksi, että raha menee ulkomaalaisille. Vihamielisessä ja rasistisessa retoriikassa meksikolaiset ovat raiskaajia, haitilaiset kissansyöjiä ja Afrikan johtajat korruptoituneina gepardihattuja.
Kehitysyhteistyön lakkauttamisen seurauksia ei ole kuitenkaan mietitty tarkkaan.
Alasajon mahdollisia vaikutuksia
On ennenkuulumatonta, että Yhdysvallat alkaa vapaaehtoisesti murtaa omaa suurvalta-asemaansa suhteessa kehittyviin maihin maailmanpoliittisessa tilanteessa, jossa geopolitiikka on hurjassa muutoksessa Kiinan, Venäjän, BRICS-maiden (alun perin Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan muodostama liittouma, johon on liittynyt muita valtiota viime vuosien aikana) ja muiden uusien toimijoiden takia. Yhdysvaltojen perinteisten kilpailijoiden mahti tullee vahvistumaan.
Elämme yhä maailmassa, jossa köyhimpien maiden taloudet ovat niin pieniä, että kansainvälinen kehitysyhteistyö muodostaa merkittävän osan niiden tuloista. Yhden tutkimusarvion mukaan USAID-rahoituksen keskeyttäminen vuodeksi tarkoittaisi 23 maan osalta yli yhtä prosenttia bruttokansantulosta ja kahdeksan maan osalta yli kolmea prosenttia bruttokansantulosta. Vaikutukset olisivat suurimpia konfliktimaissa, kuten Etelä-Sudanissa, Somaliassa, Afganistanissa ja Syyriassa, mikä saattaisi lisätä pakolaisuutta. Kahdeksan matalatuloista ja kahdeksan alemman keskitulon maata ovat menettämässä viidenneksen saamastaan kansainvälisestä avusta. Näihin maihin kuuluvat esimerkiksi Kenia, Haiti, Honduras ja Zimbabwe.
Nyt jo on arveltu, että USAIDin leikkaukset Latinalaisessa Amerikassa lisäävät muuttoliikettä ja pakolaisuutta Yhdysvaltoihin, kun ihmiset etsivät työtä ja toimeentuloa sekä poliittisia vapauksia.
Mullistus Yhdysvaltain ja Euroopan välisissä suhteissa johtanee siihen, että Euroopan maat tulevat investoimaan turvallisuuteen huomattavasti nykyistä enemmän. Iso-Britannia on jo ilmoittanut merkittävistä leikkauksista kehitysyhteistyöhön, ja varojen siirrosta puolustukseen. On siis luultavaa, että Euroopan maat tulevat seuraamaan Yhdysvaltojen mallia kehitysyhteistyöleikkauksissa.
Demokratian, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolustajien joukko on kutistumassa vauhdilla, kun sodat, militarisaatio ja muuttuva geopolitiikka täyttävät politiikan tilan.
Eija Ranta on globaalin kehitystutkimuksen akatemiatutkija ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut KIOSin hallituksen jäsenenä tammikuusta 2023 ja on myös Suomen Kehitystutkimuksen seuran hallituksen jäsen.